My Piano Phone

Analysoinut Appwesome

Minulle puhelinpiano on kiinnostava juuri siksi, että siihen voi tarttua ilman valmisteluja: laite löytyy taskusta, ja muutama napautus riittää kokeiluun. My Piano Phone sopii tähän matalan kynnyksen käyttöön paremmin kuin suuri osa varsinaisista musiikkityöasemista, joiden valikoissa voi kulua aikaa ennen kuin ääntä saa kuuluviin. Ensimmäisellä viikolla uutuudenviehätys syntyy siitä, että koskettimisto on heti ulottuvilla ja erilaisia sointeja voi kokeilla saman istunnon aikana. Oma arvioni on silti, ettei sovelluksen arvo ratkea ensimmäiseen soittohetkeen vaan siihen, löytyykö sille pieni ja toistuva paikka arjessa.

Ensimmäisten päivien ilo on nopea päästä kiinni

Kun avaan puhelinpianon hetken joutoajalla, kynnys kokeilla melodiaa on selvästi pienempi kuin akustisen pianon tai erillisen kosketinsoittimen ääreen siirtymisessä. Näytöllä soittaminen ei tietenkään tunnu samalta kuin oikeilla koskettimilla, mutta pieniin kokeiluihin se riittää: voin etsiä tuttuun sävelmään sopivia nuotteja, testata rytmiä tai vain kuunnella, miltä yksittäiset äänet tuntuvat. Tällainen käyttö on sovelluksen luontevin vahvuus. Se tekee musiikillisesta uteliaisuudesta välitöntä eikä vaadi, että minulla olisi valmiiksi soittosuunnitelma.

SONLAMin musiikki- ja äänisovellus on ilmainen, ja sen ikäraja on PEGI 3. Se on ollut saatavilla vuodesta 2014, ja nykyinen versio on 13.7; Android-laitteella käyttö edellyttää vähintään versiota 6.0. Sovelluksen keskiarvo on 3,9 noin 35 000 arviosta, ja latauksia on kertynyt yli 10 miljoonaa. Nämä luvut kertovat laajasta käytöstä, mutta eivät yksin ratkaise, sopiiko kosketusnäyttö juuri omaan soittotapaani. Olennaisempi kysymys on, haenko taskussa kulkevaa kokeilualustaa vai kunnollista harjoitteluinstrumenttia.

Mitä puhelimen koskettimisto tekee hyvin

Ensimmäinen käytännön ero fyysiseen soittimeen on kosketuksen mittakaava. Puhelimen näytöllä usean koskettimen käsittely voi tuntua ahtaalta, etenkin jos haluan soittaa molemmilla käsillä tai hypätä nopeasti kaukana toisistaan olevien sävelten välillä. Siksi käytän sitä mieluummin melodian hahmotteluun kuin kokonaisen kappaleen täysipainoiseen esittämiseen. Tabletilla työskentely voi tuntua väljemmältä, mutta sekään ei muuta kosketusnäytön perustavanlaatuista eroa: sormet eivät saa samanlaista mekaanista palautetta kuin oikeista koskettimista.

Tämä rajoitus ei tee sovelluksesta turhaa. Päinvastoin, se auttaa valitsemaan sille sopivan tehtävän. Voin tarkistaa korvakuulolta, lähteekö melodia oikeasta sävelestä, muistella pienen osan kappaleesta tai kokeilla, kuulostaako idea pianolla vai toisella tarjolla olevalla sointivärillä. Jos tarkoitus on harjoitella tarkkaa sormitusta, dynamiikkaa ja soittotekniikkaa, tarvitsen oikean koskettimiston. Jos taas haluan kokeilla ajatusta nopeasti ilman laitteiden järjestelyä, puhelin on kätevämpi.

Erilaiset soinnit kannattaa ottaa kokeiluun, ei lupauksena täydellisestä studiosta

Useat äänityypit ovat hyödyllisiä siksi, että ne muuttavat saman melodian tunnelmaa. Pianon, kitaran tai urkujen välillä vaihtaminen voi inspiroida, kun en vielä tiedä, millaista sävyä haen. Käytän tätä vertailuna: soitan saman lyhyen pätkän eri äänillä ja kuuntelen, mikä tukee ajatusta parhaiten. Tämä on pieni mutta konkreettinen tapa saada enemmän irti sovelluksesta kuin naputella satunnaisesti koskettimia. Samalla on hyvä pitää odotukset realistisina: useampi sointiväri ei tee puhelimesta moniraitaista tuotantostudiota eikä korvaa varsinaista instrumenttia.

Yksi hyödyllinen tapa välttää umpimähkäistä kokeilua on rajata istunto yhteen tavoitteeseen. Voin esimerkiksi päättää, että etsin vain kappaleen aloitusmelodian tai testaan, miten yksinkertainen sointukulku toimii urkuäänellä. Kun tehtävä on pieni, kosketusnäytön rajat häiritsevät vähemmän ja kokeilusta jää selkeä tulos. Jos taas yritän tehdä kaikkea yhdellä kertaa, kuten opetella pitkän kappaleen, säveltää sovituksen ja arvioida äänen laatua, sovelluksen keveys alkaa tuntua puutteelta.

Arjen käyttö, oppiminen ja pitkäaikainen hyöty

Kun mietin sovelluksen arvoa ensimmäisten kokeilujen jälkeen, kiinnitän huomiota siihen, löytyykö sille arjessa oma, realistinen tehtävä. Tässä osiossa tarkastelen, miten lyhyet soittokerrat voivat muuttua hyödylliseksi tavaksi ja missä kohtaa tavoitteellisempi harjoittelu vaatii toisenlaisen välineen.

Kuukaudesta toiseen tärkeintä on oma käyttötapa

Uutuuden jälkeen sovelluksen täytyy ansaita paikkansa toistuvalla hyödyllä. Minulle uskottavin tapa käyttää sitä säännöllisesti ei ole pitkä harjoitusohjelma vaan lyhyt musiikillinen välipysähdys: kokeilen päivän aikana mieleen tullutta sävelmää tai käytän muutaman minuutin siihen, että palautan mieleen aiemmin oppimani pätkän. Tällainen rutiini voi pysyä mukana, koska erillistä soitinta ei tarvitse hakea esiin. Jos tavoittelen pitkäjänteistä pianonsoiton opiskelua, tämä ei kuitenkaan yksin riitä harjoittelusuunnitelmaksi.

Realistinen arkitilanne on esimerkiksi odottaminen ennen tapaamista. Voin käyttää muutaman minuutin siihen, että kokeilen muistamaani melodiaa ja äänitän sen talteen, jos haluan kuunnella sitä myöhemmin. Tallennus on tässä hyödyllisempi muistiväline kuin valmis esitys: kuuntelen, tunnistanko idean vielä ja mihin kohtaan rytmi tai sävelkulku tuntuu kaipaavan muutosta. Näin sovellus auttaa jatkamaan ajatusta myöhemmin, mutta en oleta sen arvioivan soittoani tai opettavan tekniikkaa puolestani.

Äänitystä kannattaa käyttää pienissä osissa. Kun tallennan vain yhden melodian tai lyhyen kokeilun, kuuntelu on helpompaa kuin pitkän, päämäärättömän soiton läpikäynti. Voin verrata kahta omaa yritystäni ja huomata, missä kohtaa rytmi muuttui tai muistikuva katkesi. Tämä on käytännöllinen tapa hyödyntää tallennusta ilman, että siitä tekee muodollista edistymismittaria. Jos tarvitsen nuotinnusta, tarkkaa harjoituspalautetta tai järjestelmällistä kurssia, valitsen siihen tarkoitukseen tehdyn työkalun.

Opetusohjelmat voivat tehdä ensiaskeleesta helpomman, mutta niitä ei kannata sekoittaa henkilökohtaiseen opetukseen. Aloittelija voi hyötyä siitä, että etenemistä jäsennetään ja että ensimmäinen kokeilu tuntuu ohjatulta. Itse suhtautuisin opetussisältöön kuitenkin yhden harjoittelutavan osana, en takeena siitä, että sormitukset, rytmi tai soittoasento kehittyvät oikein. Jos haluan oppia soittamaan pianoa tavoitteellisesti, yhdistäisin sovelluksen oikeaan koskettimistoon ja luotettavaan opetukseen sen sijaan, että nojaisin pelkästään näytön napautteluun.

Kenelle se sopii ja milloin vaihtoehto on parempi

Suosittelisin tätä ennen kaikkea uteliaalle aloittelijalle, joka haluaa tunnustella, kiinnostaako koskettimilla soittaminen, sekä harrastajalle, joka kaipaa puhelimeen nopeaa ideointivälinettä. Se sopii myös perhetilanteeseen, jossa lapsi haluaa kokeilla ääniä aikuisen kanssa: matala ikäraja tekee sovelluksesta helposti lähestyttävän, vaikka käytössä on silti hyvä sopia laitteen vuorottelusta ja äänenvoimakkuudesta. Ilmaisuus pienentää kokeilun kynnystä, mutta kannattaa muistaa, että sovelluksen arvo riippuu siitä, palaanko siihen uutuuden jälkeen.

Sen sijaan en valitsisi puhelinpianoa ensisijaiseksi vaihtoehdoksi, jos harjoittelen konserttikappaletta, haluan kehittää kahden käden koordinaatiota tai tarvitsen koskettimiston tuntuman mukaista dynamiikkaa. Silloin tavallinen digitaalipiano tai kosketinsoitin on selvästi tarkoituksenmukaisempi, koska fyysinen soitin tukee tekniikkaa tavalla, johon näyttö ei pysty. Jos taas etsin monimutkaista sävellystyöasemaa, jossa rakennetaan kokonaisia tuotantoja, valitsisin musiikintekoon suunnatun sovelluksen. My Piano Phone on parhaimmillaan silloin, kun tehtävä on pienempi ja välitön.

Vertailu tavallisiin vaihtoehtoihin auttaa asettamaan odotukset. Oikea piano voittaa soitettavuudessa ja harjoittelun tuntumassa, mutta se ei kulje taskussa. Musiikintekosovellus voi tarjota laajemman työskentely-ympäristön, mutta sen käyttöön voi liittyä enemmän opettelua kuin nopeaan melodiakokeiluun tarvitaan. Puhelimen pianokosketin asettuu näiden väliin: se ei ole paras kaikkeen, mutta se poistaa monta käytännön estettä lyhyeltä kokeilulta. Jos tiedän jo tarvitsevani laajempaa hallintaa, valitsen suoraan työkalun, joka vastaa siihen.

Pieni ylläpito pitää kokeilun mielekkäänä

Tällaisen sovelluksen ylläpitotaakka ei ole minusta varsinaisesti harjoitusohjelma vaan huomion suuntaaminen. Kun avaan sen vain ajan kuluksi, päädyn helposti naputtelemaan hetken ilman, että muistan mitä kokeilin. Siksi valitsen ennen avaamista yhden tavoitteen: melodia, soinnin vertailu tai lyhyt tallenne. Tämä yksinkertainen tapa tekee käyttökerrasta tarkoituksellisemman ja auttaa myös huomaamaan, palaanko sovellukseen aidosta kiinnostuksesta vai vain siksi, että se on käden ulottuvilla.

Toinen käytännön vinkki on käsitellä tallenteita luonnoksina. En odota ensimmäisestä versiosta siistiä, vaan kuuntelen sitä kysyen, mikä idea siinä kannattaa säilyttää. Jos tallennusominaisuutta käyttää näin, sovellus voi toimia muistikirjan tapaisena apuna. Jos taas odotan sen järjestävän ideat kokonaiseksi kappaleeksi tai tarjoavan kattavan tavan arkistoida musiikkiprojekteja, työnkulku voi tuntua liian kevyeltä. Pitkäaikainen hyöty syntyy siitä, että siirrän lupaavan ajatuksen tarvittaessa sopivampaan työvälineeseen.

Arjessa kannattaa huomioida myös itse puhelimen käyttötilanne. Kosketussoitto vaatii näytön katsomista ja laitteen pitämistä sopivassa asennossa, joten sitä on mukavampi kokeilla rauhallisessa paikassa kuin kävellessä tai tilanteessa, jossa huomio kuuluu muualle. Jos ääntä ei voi kuunnella ääneen, kuulokkeet voivat olla käytännöllinen vaihtoehto, mutta sovelluksen käyttötapa kannattaa silti sovittaa ympäristöön. Tämä on pieni asia, mutta juuri tällaiset käytännön ehdot ratkaisevat, muuttuuko taskussa oleva soitin tavaksi vai jääkö se kuvakkeeksi muiden joukkoon.

Mistä käyttö voi alkaa väsyttää

Ensimmäinen mahdollinen turhautumisen lähde on sama kuin sovelluksen suurin käytännön kompromissi: näytön koko. Pienellä ruudulla sormet peittävät helposti osan koskettimista, ja nopea tai laaja soitto voi tuntua kömpelöltä. Se ei välttämättä haittaa lyhyessä melodian kokeilussa, mutta pidemmässä harjoituksessa huomaan eron yhä selvemmin. Jos joudun jatkuvasti muuttamaan otetta tai hidastamaan vain siksi, että näyttö on ahdas, oikea soitin on parempi valinta.

Toinen väsymisen riski liittyy siihen, että sama kokeilumalli toistuu. Jos käytän sovellusta vain eri äänten satunnaiseen naputteluun, uutuus voi hiipua nopeasti, eikä pelkkä sointivalikoima takaa jatkuvaa tekemistä. Säännöllinen pieni tavoite auttaa, mutta kaikille se ei riitä: osa kaipaa kappaleita, harjoitusten seurantaa tai selkeää oppimispolkua. Jos nämä ovat minulle tärkeimmät syyt asentaa musiikkisovellus, etsisin ratkaisun, joka on rakennettu juuri niiden ympärille.

Myös odotusten ja todellisen käyttötarkoituksen ristiriita voi tehdä kokemuksesta vaisun. Sovellus voi olla hauska tapa päästä alkuun, mutta se ei poista harjoittelun tarvetta eikä korvaa opettajan kuuntelevaa palautetta. Jos odotan, että muutama kosketus muuttaa minut pianistiksi, pettymys on todennäköinen. Jos taas pidän sitä välineenä kokeilla ääniä ja säilyttää lyhyitä ideoita, rajallinen tehtävä on helpompi hyväksyä ja käyttö pysyy mielekkäämpänä.

Käytännön valinta ennen asennusta

Ennen käyttöönottoa kysyisin itseltäni, haluanko ennen kaikkea kokeilla, harjoitella vai tuottaa musiikkia. Kokeiluun tämä kevyt kosketusnäyttövaihtoehto käy hyvin. Harjoitteluun tarvitsen lisäksi fyysiset koskettimet tai muun tavan saada tekniikkaan palautetta. Tuotantoon puolestaan sopii paremmin työkalu, joka on suunniteltu kappaleiden rakentamiseen. Kun tavoite on selvä, on helpompi arvioida, tarjoaako puhelinpiano riittävästi arvoa eikä vain hetkellistä viihdettä.

Jos asennan sen lapselle tai annan laitteen yhteiseen käyttöön, tekisin alusta asti selväksi, että sovellus on kokeilupaikka eikä automaattinen pianotunti. Yhdessä voi valita tutun melodian, kokeilla sitä pianolla ja urkuäänellä ja lopuksi kuunnella tallenteen. Tällainen pieni yhteinen tehtävä antaa tekemiselle suunnan. Samalla huomaa nopeasti, kiinnostaako lasta itse soittaminen vai lähinnä eri äänien kokeilu; kumpikin voi olla hyvä syy käyttää sovellusta, mutta ne johtavat erilaisiin odotuksiin jatkosta.

Arvioiden suuri määrä ja miljoonaluokan latauskertymä kertovat, että moni on ollut valmis kokeilemaan sitä. Minä en silti pitäisi suosiota merkkinä siitä, että jokainen käyttäjä viihtyy pitkään. Tämän kaltaisen sovelluksen kohdalla oma käyttötarve painaa enemmän: jos puhelimessa on jo paikka lyhyille musiikillisille kokeiluille, se voi tulla avattua uudelleen; jos kaipaan kunnollista soittoharjoittelua, aktiivisuus jää helposti lyhyeksi.

Pitkän aikavälin tuomio

Lopulta pitäisin sovelluksen puhelimessa, jos käyttäisin sitä säännöllisesti melodioiden luonnosteluun, sointien vertailuun tai matalan kynnyksen musiikkihetkiin. Sen arvo ei ole siinä, että se korvaisi pianon, vaan siinä, että se tekee pienestä kokeilusta helpon. En suosittelisi sitä ainoaksi välineeksi tavoitteelliseen pianonsoiton opiskeluun, sillä kosketusnäyttö asettaa selvät rajat harjoittelulle. Aloittelijalle se voi kuitenkin olla mukava tapa selvittää, herääkö kiinnostus koskettimiin ennen suurempaa hankintaa.

Tänään haluan jakaa teille kokemukseni sovelluksesta My Piano Phone. Tämä sovellus on saatavilla sekä Androidille että iOS:lle, ja se on täydellinen valinta kaikille, jotka haluavat oppia soittamaan pianoa tai vain pitää hauskaa musiikin parissa. Lähdetäänpä tutustumaan tähän monipuoliseen sovellukseen!

Käyttöliittymä ja käytettävyys

Sovelluksen käyttöliittymä on intuitiivinen ja helppokäyttöinen. Heti avattuasi sovelluksen sinua tervehtii virtuaalinen pianon koskettimisto, joka on selkeästi jaoteltu. Käyttäjäystävällinen käyttöliittymä tekee soittamisesta helppoa, ja voit nopeasti siirtyä kappaleesta toiseen. Erityisesti aloittelijoille on hyödyllistä, että sovellus tarjoaa opetusohjelmia, jotka ohjaavat sinua askel askeleelta.

Ominaisuudet, jotka erottuvat edukseen

Yksi My Piano Phone -sovelluksen parhaista puolista on sen laaja ominaisuusvalikoima. Täältä löydät useita eri äänityyppejä, joten voit kokeilla eri soittimia yhdellä sovelluksella. Lisäksi sovellus tarjoaa mahdollisuuden äänittää omaa soittoasi, joten voit helposti kuunnella ja analysoida edistymistäsi. Tämä on erinomainen tapa kehittyä soittajana.

• Useita eri äänityyppejä: piano, kitara, urut ja paljon muuta.
• Mahdollisuus äänittää ja toistaa soittoja.
• Helppokäyttöinen käyttöliittymä aloittelijoille.

Hauskaa ja opettavaista

Yksi asia, joka minua erityisesti viehätti tässä sovelluksessa, on sen kyky yhdistää hauskanpito ja oppiminen. Musiikin oppiminen on hauskaa, kun voi soittaa lempikappaleitaan ja oppia samalla uutta. Sovelluksen opetusohjelmat ovat hyvin suunniteltuja ja auttavat sinua parantamaan taitojasi askel askeleelta.

Sovellus tarjoaa myös mahdollisuuden jakaa soittojasi ystävien kanssa. Tämä on loistava tapa saada palautetta ja kannustusta muilta musiikin ystäviltä.

Lopullinen ajatus

Jos olet etsimässä helppokäyttöistä ja monipuolista sovellusta musiikin oppimiseen tai haluat vain nauttia soittamisesta, My Piano Phone on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Sen intuitiivinen käyttöliittymä ja laajat ominaisuudet tekevät siitä yhden parhaista musiikkisovelluksista markkinoilla. Lataa sovellus ja ala soittaa – et tule pettymään!